Ystäväni kertoi häpeävänsä jo loppunutta parisuhdettaan. Oikeammin sanottuna häpeävänsä itseään, että oli ollut tuossa suhteessa. Vielä tarkemmin sitä, että oli ollut siinä niin pitkään.
Toinen ystäväni kertoi terapeuttinsa todenneen, että ei ole hyvä, että tunnet vielä vihaa eksääsi kohtaan. Se, mikä sai sinut vihaiseksi, ei ole enää tässä. Toki voit taas uudelleen pahastua, jos tapahtuu jotain, mistä et tykkää.
Kolmas ystäväni itki kerran puhelimessa, miten hän aina valitsee vääriä ihmisiä – miksi hän ihastuu vääränlaisiin tyyppeihin ja saa aina katua.
Neljäs, ja lukematon muu ystäväni, on kertonut, kuinka eron jälkeen eri tilanteissa ovat kuulleet, kuinka voivat olla tyytyväisiä, iloisia jopa kiitollisia tai onnellisia siitä, että…ja tässä kohdassa tulee litania, jota on niin vaikea ymmärtää…lasten isä maksaa elatusavun, lasten isä on lasten kanssa, lasten isä suostuu tulemaan perheneuvolaan, lastenvalvojalle jne.
Viides ystäväni kertoi, että hän on edelleen vihainen eksälleen. Hän ei häpeä, että on ollut suhteessa, jossa on luottanut toiseen ja uskonut tulevaan. Hän ei ajattele, että oli valinnut vääränlaisen tyypin. Hän ei ole kiitollinen niistä asioista, jotka hänen mielestään kuuluu tehdä.
Hän on vihainen, koska yksinkertaisesti toinen on toiminut väärin. Vaikka hän on nyt tavanomaisesti kanssakäymisissä tuon toisen kanssa – sopii lasten menoja, setvii missä on pipot ja kurahousut, kuka ostaa kaverisynttäreille lahjat ja tekee ilmoittautumiset uimakouluun – hän on silti vihainen. Vihainen siitä, mitä tapahtui ja miten toinen toimi.
Ja hän kertoi, että vihaisuus antaa hänelle voimaa, auttaa ymmärtämään itseään, auttaa kertomaan siitä, mikä hänen mielestään on oikein ja mikä väärin ja kertomaan hänen tarinansa.
Vihaiset naiset 
Jätä kommentti